paddie_wan

Kolmas seurantaviikko menossa... tää on hauskaa :DD




Hahaa... tää kauppareissuilla feilaaminen on tavallaan tosi hauskaa näin jälkikäteen ajatellen.. Ehkä mun pitäis alkaa lukeen niitä tuoteselosteita noista purnukoista ?




Ja tosiaan... perjantaina mun piti käydä luovuttamassa verta mut ne käännytti pois sieltä koska mulla on nyt ilmeisesti liian matalat noi hemoglobiiniarvot..
Kaikki jotka pystyy niin kantsii käydä nyt luovuttamassa. Veritilanne on melkoisen huono http://www.veripalvelu.fi/ käykää vaikka katsomassa. Mulle itelle tulee luovuttamisesta aina sellanen lämmin fiilis, et ees jotain hyvää voi tehdä tän surkean ihmiskunnan eteen, eikä sitä tiiä et koska ite tarvitsee verta.

Harmittaa vaan ku en päässy luovuttaan vaikkei sille mitään voi...
Ens viikkoon sitten vaan honeys <3
__________________________________________________________

13.9.10

Veritilanne näyttää nyt paljon paremmalta :)) jei, yhessä vaiheessa o veri oli loppunu kokonaan :O onneks sinne on nyt sit ihmisiä menny luovuttaan <3

Toinen seurantaviikko käynnissä... Salkkarit alkoi! Ismo on hengissä, mutta Ah ja Voi Isabella sai uhkauskirjeen...




hihhih ja sitten loppuviikosta, kävi kamala kömmähdys ananasten suhteen ... mikä tragedia

Vaikka eihän tässä laihduttamisesta ole kysymys vaan pikemminkin elämäntaparemontista, huomatkaa ei karkkia (ainakaan vaarallista, tummaa suklaata kyllä on tullut syötyä...)

Olkoot jojo-laihduttamisen aika loppu! Alan vaatia muutoksia! On aika muuttaa elämäntapoja, alan pitää päiväkirjaa karkkilakosta ja liikkumisesta!

Varokaa vain... perjantaina tulee sitten ensimmäinen päivitys <3

Kuulin kerran,
että jokaisen ihmisen sielussa
on sekä taivas että maa.

Uskon joskus,
että jokaisen sielu
on aava kuuma ja suolainen meri

Sen pohjalla lojuvat unohdettuina,
menneiden muistojen kaiut.
Joskus se vyöryy ihmisen yli.

Joskus sen aallot lyövät sydämeen
ja puristavat sitä kipeästi,
kylmillä käsillään.

Pienin askelin,
poistutaan,
takaovesta.

- 22.1.2010 -

Elikkä pitkästä aikaa täällä... Nojoo... Viiminen lomaviikonloppu on ohi, ja pitää palata arkisen raadannan pariin. Käytiin jattiksen kanssa Nooralla olemassa yötä, ja Noora pelas koko yön sitten project zeroa : DD Topi ja Karo tunkivat sinne myös :D sit siinä kävi niin että, me jattiksen kans väsähdettiin joskus kolmen neljän maissa (mie väsyin itse jo kahdelta) mutta Topilla ja Nooralla oli virtaa. Me puhuttiin jattiksen kans Harry Potterista eikä enää muistettu pelätä sitä peliä ja kummituksia... Topi ja Noora kyllä pelas kummityspeliä... : ( Pitää piettää taukoa siitä pelistä ettei mee maku... :D

Tultiin Tornioon. Koin kauhunhetkiä kun luulin hukanneeni koulun kirjaston kirjan, se olis oikeasti pitäny palauttaa jo viime viikolla, mutta no, lainasin sen uduestaan sitten tänään. Etsin sitä illalla, käänsin koko kämpäm ympäi, sitten löysin sen vasta aamulla... Hilpeää...

Nyt tästä krijottamisesta tulee vaan tapahtumien listaamista näköjään... Kun ei mitään suurempia mystisyyksiä ole mielen päällä. Kirjotan tätä koulusta, kello on 10.27 kohta mennään toivottavasti syömään...
Aamusella olen taas ahkerasti tehnyt jotain koodausharjotuksia, mutta nyt ruuan jälkeen pitää lähteä käymään musatalolla kerjäämässä heikäläisiltä kuva ja tekstimateriaalia nettisivuja varten. Jos niillä on antaa jotain niin syön kenkäni! Koska tunnen sen lusisani kuinka turha reissu siitä tulee... Sitten luultavasti kierrän erinäisiä henkilötä, opettajista ja oppilaista erinäisiin hallintoelimiin.
Sillä vaikka ehkä voisinkin ottaa jotain kuvia, niin varmasti en ala kirjoittamaan kaikkia tekstejä!!

RUOKAA! Smell ya .....leiter?!

Elikkänä...
Nyt kirjottelen äikäntunnilta, mejän pitää selvittää jotain radion historiasta... ei kiinnosta eikä oikeinkaan oo aikaakaan.

Äskettäin näytön loputtua, näytön jälkeen alkaa uusi jakso, ja mulla se on nyt yhdistettynä, kaks päivää viikossa yleisaineita ja kolme päivää työssäoppimista. Ajattelin että se on helppo nakki, rento kurssi. Päätin olla viemättä töit kotiin, yleensähän annan aina kaikkeen, ja teen kaikki pakolliset ja vapaaehtoiset projektit samalla intohimolla, yhtä hyvin ja teen todella parhaani. Harjoittelen tässä sitä hienoa päivää varten, että jos joskus menen oikeasti töihin, en tuo töitä kotiin, en tee niitä vapaa-ajalla, vaan töissä työaikana.

Tätä on kestänyt... mitä, ehkä viikon, ja hermoni ovat ihan riekaleina.
En yksinkertaisesti osaa olla stressaamatta nettisivuista jotka ovat minulla työn alla. Ongelma on siinä etten osaa koodata yhtään, en osaa kerta kaikkiaan tehdä nettisivuja. Ilmoittauduin opettajan suosituksesta jollekin nettikurssille, mutta koska sähköpostini ei toimi, niin onpa siitäkin apua. En osaa käyttää sitä ohjelmaa jota meidän kuuluu, eikä tilaajalla ole materiaaleja, tekstejä ja kuvia valmiina.
Huomenna pitäisi taas päästä sen kimppuun, ja olen oikeastaan vaan kiitollinen siitä. Ongelma on kauhea mörkö pään takana kuiskimassa, mutta heti kun pääsen pureskelemaan sitä on oloni parempi. Haluaisin kuitenkin päästä edes johonkin sen kanssa ennenkuin jouloma alkaa.

Toinen juttu on autokoulu, rovaniemellä oleminen viikolla, vähentää työssäoppimistunteja, joten ryhmänohjaajani antoi minulle tehtäväksi tehdä koulullemme sähköisen joulukortin, kaksi ehdotusta, joista toinen ehkä otetaan mukaan. Niitä teen ensiviikon alussa, ogelma on siinä, että viime jakson näytössä tekemäämme esitettä, saatetaan ehkä oikeasti käyttää julkaisussa. Minun esitettäni ei onneksi valittu (sillä se teettää lisätöitä), mutta sarjakuvakeskuksesta on pyydetty että minun esitteessäni ollutta kuvamateriaalia saataisiin käyttää julisteessa, jonka luultavasti he haluavat minun tekevän (hahaa, tämäkin teettää hitosti lisätöitä). Eli lisätöitä vapaa-ajalle, jota en osaa erottaa kouluhommista ja projekteista.

Aina pitäisi ehtiä tehdä vaikka ja mitä ja jaksaa tehdä ja ymmärtää jättää joku työ kesken, sellainen työ jota voi jatkaa myöhemmin.
Se on uutta ja hankalaa minulle. Olen tottunut aina viemään esimerkiksi koulun kotiin, peruskouluaikoina, tein aina kun mahdollista läksyt, jos en jotain asiaa tunneilla ymmärtänyt pänttäsin sen väkisin päähäni kotona. En ikinä unohda kuinka ala-asteella opiskelin tuntikausia sanoja joihinkin armaan Kaarlo Alaojan sanakokeeseen. Oli turhauttavaa kun en oppinut niitä, monen tunninkaan harjoittelun jälkeen. Äiti oli aina aluksi mukana, tekemässä niitä, mutta puolessa välissä hänkin turhautui. Ehkä hän luuli etten ottanut koulua vakavasti, etten edes yrittänyt.
Äidinkielessä aina sama asia. Kun koulussa annettiin joku aine kotiin kirjoitettavaksi, minä hioin tekstiä deatline päivään saakka.

En vain osaa olla antamatta parastani, en vain osaa jättää asioita omiin oloihinsa ja palata niihin vasta sitten kun on pakko. Mielenrauhaa ei ole, tuntuu kuin olisi monta rautaa tulessa, enkä oikein tiedä mitä niistä takoa.
Varsinkin iltaisin, nämä asiat pyörivät mielessäni. En anna sen kuitenkaan häiritä nukahtamistani, ja olen löytänyt uudestaan Maameren tarinat. Näin vanhempana niitä lukiessani, tuntuu kuin ymmärtäisin paloja siitä mitä kirjailija on halunnut sanoa teksteillään. Kieli on kaunista ja maailma mielikuvituksellinen, se on oiva tapa paeta todellisuutta.

Voisiko joku suositella minulle jotain kirjaa, johon voisin tutustua näin joulun alla. Ja josta riittäisi luettavaa vähäksi aikaa. Kirjan ei ole pakko olla fantasiaa (mitä tietysti luen mieluiten) riittää että sitä jaksaa lukea ja että sitä voi miettiä senkin jälkeen kun lopettaa kirjan ja alkaa nukkumaan. :)

Elikkä mulla oli nyt neljäs ajokerta toinen kerta ku käyn kokonaan ajamassa. Ajelin puoltoista tuntia rantavitikalla. Kokonaisuudessaan se meni ihan hyvin. Huomasin kyllä aina välillä ettei mulla ollu aavistustakaan miten mihinki pysähdytään ja miten ajetaan, ja kerran ku yritin kääntää vaihdetta ykköselle se meni neloselle... ja ... dumdumdummm risteys meni vähän silleen hälläväliä asenteella :D ku nousi nopeus niin kovaksi.

Huomaisin sen puoltoistuntisen aikana sen, että vaikka aluksi en osannut yhtän havannoida liikennettä niin nyt se sujui lopussa jo ihan hyvin. Ja sitten auto sammui muutaman kerran, ainakin kahdesti risteykseen. Yhdessä pienemmässä risteyksessä rantavitikalla onneksi siellä missä ei ole paljon liikennettä, auto sammui keskelle suojatietä ja tukki koko risteyksen :D En saanu sitä siitä liikkeelle ku vasta viidennellä kerralla, panikoin ja nostin kytkimen aina liian nopeasti ... ja sotkin sen mestan feng suit, sen takia se jämähti siihen niin pitkäksi aikaa :D

Sitten liikennevalot. Tunnin lopussa jouduin, tai sain, ajella rovaniemeä ympäri ja havaitsin stressaantuvani liikennevaloissa. On niin ikävä kun vasta opettelee auton käyttöä yrittää pysyä liikenteen virrassa mukana ja tietenki auton piti sammua just silloin kun mie seisoin jonon kärjessä liikennevaloissa. Paniikko iski, no ei paniikki, mutta sellainen halu lähteä siitä tieltä pois. Vihreät meni, ja vasta seuraavilla pääsin liikkeelle :D voin vaan kuvitella sitä kiroilun määrää niissä takana dodottavissa autoissa.

Tapahtui siinä tietysti paljon hyviäki asioita, ajeltiin jätkänkynttilältä kunnonpaikan kautta vanhalle sillalle ja vaikka silleen periaatteessa hermostutti ajella siellä on nimittäin aika kapeaa, en kuitenkaan törmäillyt seiniin tai toisiin autoihin.
Joka tapauskessa se meni ihan näppärästi. Seuraavan kerran mulla on ajo ens tiistaina:D

Kävin katsomassa elokuvan tässä tiistaina ja olin erittäin myönteisesti yllättynyt. Kolmosleffan jälkeen ilmestyneistä elokuvista yksikään Potter leffa ei ole jättänyt yhtä hyvää jälkimakua.
(Tässä nyt analysoin hiukan elokuvaa elikkä jos ette ole nähneet ja haluatte mennä katsomaan ÄLKÄÄ LUKEKO ETEENPÄIN)

Elokuva oli hyvin kirjoitettu, ja juoni kulki loogisesti. Tarinaa pystyi seuraamaan, vaikkei olisi kirjaa lukenutkaan. Ja kirjan lukeneena olen tyytyväinen siihen että kaikki tärkeät ja juonen kannalta olennaisimmat kohtaukset oli otettu mukaan ja säilytetty lähes samanlaisena verrattuna alkuperäisteokseen. (kuulostipa hienolta ja mahtipontiselta)

Mukava bonus elokuvassa oli että huispaus oli tuotu takaisin, samoin koulupuvut.

Erityisesti tässä uudessa elokuvassa minua viehtti näyttelijätyö. Aloin pikkuhiljaa sisäistää että vaikka kirjassa professori Severus Kalkaros on pitkä laiha ja ilkeä mies, niin elokuvissa hän on vain lyhyt paksu ja karismaattinen...
Tietysti oli iloinen siitä että tonttu Dumbledore kuoli.
Lisäksi oli mukava nähdä että sellaiset hahmot (Draco Malfoy, Remus Lupin, Tonks ...) jotka eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota elokuvissa valkokankaalla oli otettu mukaan suhteellisen sujuvaisesti.

Musiikki oli potter tyyliin upeaa kuten aina, verrattuna kirjaan elokuvassa oli kenties jopa helpompi seurata juonta, kun katsojille näytettiin miten Dracon suunnitelman eteneminen näytettiin askel askeleelta.
Mutta kirjassa salaperäisyydellä olikin ehkä tarkoitus valmistella seiskakrjan kaaoksen ilmapiiriä ja levittää eräänlaista paniikintunnetta, tietämättömyyttä ja epävarmuutta lukijankin suuntaan.
Elokuvassa tällainen epävarmuuden ja kaaoksen pelko oli toteutettu eri tavalla, esimerkiksi kuolonsyöjien hyökkäyksellä kotikoloon (tätähän ei tapahtunut kirjassa)

Ainoa asia mikä elokuvassa todenteolla ärsytti, oli Ginnyn ja Hrryn suudelma tarvehuoneessa. Kohtaus oli siirappinen ja ylipitkäksi venytetty. Ällöttävää kuin olisi twilightin mennyt katsomaan uudestaan. D<

Suosittelen :)

Elikkä pitkästä aikaa vaan päätin tänneki kirjotella elämämenosta torniossa.

Ensimmäiset asiat ensiksi: Sain kesätöitä kaupungilta! Jee! Ja me päästiin stuan kans samaan päiväkotiin :DD kivaloon... aika pelottavaa, mutta yritetään saada samaksi kuukaudeksi hommia niin sit ois ainaki joku tuttu siellä.
Mun pittää mennä johonki haastatteluun, sovittiin et meen sinne maanantaina... Se muija luulee ettei mulla ole koulua... eikä mulla tavallaan olekaan ku oon työssäoppimassa.

Nyt ollaan tekemässä jotain valokuvauksen tehtäviä tekijänoikeuslaeista. Tylsä aihehan se on mutta tärkeä. Ja sit me mennään katsoon opinnäytetöitä jostain valaistuksen suunnittelusta, se on oikeasti TYLSÄÄ! Aateltiin lintsata siitä, se on tylsäääääääää, ku ei ite ole tippaakaan kiinnostunu koko aiheesta.
Se Eklund (mejän ope) kuvittelee varmaan et me opitaan jotain ku kuunnellaan joittenki muitten juttuja siitä miä ne on tehny. Eikö se tajua et mejänki pitäis päästä tekemään, että me opittais jotain?

Nojoo... huomenna rovaniemelle, Vappu jee... ja sitä rataa...

Joo ja olen ajatellu keeskeyttää lukion. Ei inspais yhtään käydä sitä loppuun, oon jo jutellu mejän ryhmänohjaajan kanssa siitä, ja äitill olen myös soittanut aiheesta. Käyn vielä jonku opon kans puhuun aiheesta, ja sit soitetaan lukioon ja ilmotetaan et keskeytän ne opinnot siellä. Yritn nyt kuitenki harkita asiaa vielä mahdollisimman objetiivisesti, etten vaan tässä vuoden lopussa jonku ylirasituksen takia mene sähläämään ittelleni epäedullista päätöstä.

Mut ku sitä oikeesti miettii, nii lukio ei ole enää tänäpäivänä niin kaheen tärkee ku ennen oli. Se on kauheen yleissivistävä laitos tietysti, mutta eihän mulla ole siellä mitään yleissivistäviä opintoja, kun käyn vaan ne ammatillisten korvaavat kurssit ja sit ne jotka aion kirjottaa. Lukiossa olis järkeä kans jos mie opiskelisin siellä kieliä, mutta ainoa kieli jota näillä näkymin tulisin opiskelemaan on englanti.
Lukio on hyvä vaihtoehto jollekki hiukan ahkerammalle ihmiselle ku mulle. Oon tässä kevään aikana varsinki huomannu kuinka laiska mie olen.

Ammatillisen näillä yleisainejaksoilla kuitenki käsitellään niitä ammatillisia juttuja. Suunnitellaan yrityksen perustamista etc. harjotellaan kielissä ammattiin lähemmin liittyvää sanastoa, niin et onhan näistä ammatillisen yleisaineista mulle paljon enemmän hyötyä.